Nivea Express Hydration Primer - erilainen kosteusvoide

Nivea Daily Essentials Express Hydration Primer (nimihirviö) normaalille (ja sekaiholle) tarttui mukaani  Prismasta tässä pari päivää sitten, kun tuli tarvetta uudelle kasvovoiteelle, lähinnä päiväkäyttöön. Hieman alle 10 euron hintaista tuotetta kuvaillaan Nivean sivuilla seuraavasti:

"NIVEAn ensimmäisen meikinpohjustusvoide Daily Essentials Express Hydration Primer on kaksitehoinen tuote, jota voidaan käyttää sekä tasaisen meikin pohjustukseen että pitkäkestoiseen kosteutukseen."

Tuotteen vaikutuksesta kerrotaan, että:

NIVEA Daily Essentials Express Hydration Primerissa yhdistyvät sekä intensiivinen kosteutus että tasainen meikinpohjustus.

- Imeytyy välittömästi kevyen koostumuksensa ansiosta.

- Kosteuttaa pitkävaikutteisesti ja jättää ihon samettisen pehmeäksi.

- Pohjustaa tasaisen meikin, joka pysyy iholla pidempään.

Koska yksikään iho ei ole samanlainen, meikinpohjustusvoiteesta on saatavilla kaksi versiota eri ihotyypeille. Kuivan ihon tuotteessa luonnonmukainen manteliöljy ravitsee ja pehmentää ihoa. Sen sisältämä kehäkukkauute rauhoittaa ihoa. Normaalin ihon tuotteessa tärkein ainesosa on lootusuute. Se on luonnon oma antioksidantti, joka elvyttää ihoa jättäen sen raikkaan näköiseksi.

NÄIN SE TOIMII

Tuote sisältää tehokkaasti kosteuttavia ainesosia, jotka tukevat ihon luonnollista kosteustasapainoa. Se imeytyy välittömästi, joten meikki voidaan levittää iholle heti voiteen käytön jälkeen.

Kokeilin tuotetta eilen ensimmäistä kertaa. Koostumus oli todellakin kevyt ja se hujahti ihoon salaman nopeasti. Melkein jo aloin epäillä, olisiko kuivan ja herkän ihon tuote ollut vielä tähän aikaan vuodesta se järkevämpi vaihtoehto, mutta ainakin tänään tämä kosteutus tuntui riittävän. Ihosta tuli todellakin samettisen pehmeä, kuten luvataan. Silittelin aamulla kasvojani ehkä vähän turhankin innoissani tuotetta leviteltyäni... Tuoksu tuntui ensin jopa melko voimakkaalta, mutta silti puhtaalta ja raikkaalta, eikä se levityksen jälkeen enää nenääni tuoksunutkaan. Iholle jää hienoinen, ehkä jopa lievästi parfyymimäinen tuoksu, mutta itseäni se ei häiritse. 

Päätin kokeilla tähän päälle sitä kaikkein haastavinta meikkipohjaani - nestemäistä meikkivoidetta, joka oli tänään Rimmel Match Perfection sävy 081 Light Ivory. En muuten yhtään muistanut omistavani tätä ennen kuin löysin lähes käyttämättömän purkin meikki-inventaariota tehdessäni! Ja tämähän oli tosi hyvä tuote ja ainakin nopeasti vilkaistuna jopa tarpeeksi vaalea... Miksi en ole tätä käyttänyt?

Kokeilin siis Nivean päälle nestemäistä meikkivoidetta, joka omalla ihollani jää sen kummempia pohjustuksia tekemättä jäisi normaalisti suorastaan kiiltäväksi, mutta ehkä oli Nivean ansiota, että meikkivoide jäikin vain lähinnä hieman kuulaaksi, oikeastaan mataksi noin muuten, paitsi nenältä. Puuteroin kuitenkin kevyesti kasvoni, koska halusin meikkivoiteen pysyvän paikoillaan koko työpäivän. Lopputulos oli erittäin hyvä - ei muuta kuin töihin! 

Päivän aikana havaitsin, että ihoni ei todellakaan kiillellyt siinä määrin, mitä yleensä meikkivoiteiden kanssa. Ensimmäistä kertaa tupsautin hivenen puuteria nenälleni vasta joskus klo 14 aikaan iltapäivällä, kun yleensä saan olla puuteroimassa viimeistään ennen klo 11 lounasta. Hieman olin painellut kasvojani ihan vaan vessapaperilla varmuuden vuoksi sitä ennen. Iho tuntui myös luonnolliselta ja siistiltä tässä vaiheessa päivää.

Kun illalla klo 19 jälkeen aloin poistamaan meikkejäni, kasvoni kiiltelivät jo ihan iloisesti (en ollut korjaillut meikkiäni sitten klo 16), mutta eivät tuntuneet vielä aivan niin yltiörasvaisilta, kuin olisin odottanut meikkivoidepäivän jälkeen. Empiiriset tutkimukseni jatkuvat, mutta ensivaikutelma tästä tuotteesta on ollut todella positiivinen!

En kuitenkaan suosittele tätä normaalin ja sekaihon voidetta kuin todellakin niille, joilla on normaali tai rasvoittuva iho, sillä kuivalla iholla en usko tämän toimivan, sen verran kevyt tämä on!

Herrrrkullista pizzaa

Tein työpäivän päätteeksi Miken avustuksella (hän pienisteli mozzarellan ja kinkut) kaksi pizzaa, joista ensimmäisen näette tuossa ylläolevissa kuvissa. Keittiön "ruokapöytäkin" pääsi tositoimiin kauliessani pizzaa sen päällä. Meillähän ei tosiaan jostain syystä ole keittiössä juuri ollenkaan laskutilaa, koska kiinteitä kalusteita oli todella niukasti. Mike keksi keittiön sisustusta suunnitellessa, että ostetaan Ikeasta sellainen taittopöytä keittiöön, jonka toinen puoli voi aina normaalisti olla auki ja toisen voi sitten avata tarvittaessa, esim. leipomista varten. Tuo Ikean Norden -taittopöytä on osoittautunut aivan huippuhyväksi ja käteväksi ratkaisuksi! Etenkin pöydässä olevat laatikostot ovat tarjonneet hyvää säilytystilaa keittiöön.

Palataanpa pizzaan... Pizzan ei-niin-salainen raaka-aine oli tällä kertaa kokeilumielessä Jamie Oliverin tomaatti-oliivi-valkosipulipastakastike (jota hän suosittelee myös pizzalle), joka antoikin pizzalle todella hyvän, hienoisen mausteisuuden. Mikekin tykkäsi kovasti! Pohjana pizzassa on isältä peritty pizzapohjaresepti, josta tein 1,5 kertaisen ihan vaan varmuuden vuoksi, saadakseni kaksi normaalikokoista pizzaa. Normaalissa reseptissä (n. uunipellillinen) on 4 dl vehnäjauhoja (itse käytin puolikarkeaa), 1,5 dl haaleaa vettä, 2 tl kuivahiivaa ja loraus öljyä, sekä hippunen suolaa. Kastikkeen lisäksi tuohon pizzaan tuli Ylöjärveläistä kinkkua, kalkkunameetwurstia, mozzarellaa (sellaisesta edullisesta pallerosta), ananasta, pizzamaustetta, sekä valkosipulijauhetta. Lopputuloksena oli paras koskaan tekemäni pizza!

Tuossa toisessa pizzassa olikin sitten täytteinä vain mozzarella, kirsikkatomaatit ja basilika, sekä sama kastike ja mausteet. Mietoa, mutta mehevää - ja käsittämättömän täyttävää. Silmät olisivat syöneet enemmän, kuin mitä vatsa olisi pystynyt vetämään... On siinä itse tehdyssä pizzassa vaan kuitenkin puolensa!

Huomenna sitten viimein tuosta eilen jo mainitsemastani Nivean voiteesta - heti aamusta!

Arkipäivän ilta

Paluu arkeen ja töihin 5 päivän "miniloman" jälkeen tuntui aamulla klo 6:30 siltä, että EI PYSTY - etenkin kun koko ylävartaloani särki eilisen fysioterapian tiimoilta ihan kiitettävästi. Päivä hujahti kuitenkin nopeasti ohi ja kotona odottikin mukava yllätys, nimittäin uusin Olivia. Tilasin jokin aikaa sitten Olivian, koska viiden lehden tarjous oli kohtuuhintainen ja saisin kylkiäisenä ihan näppärän pussukan Samsung Galaxy Note 10.1 :lleni.

En vielä ole uskaltanut arvata paljonko esim. vuoden tilaus Oliviaa maksaa tätä nykyä, mutta olisi mukava jatkaa tilausta, koska siitä on vuosia kun minulle on viimeksi yksikään lehti tullut (ja sekin oli Olivia). Olivia on jo vuosia ollut likimain ainoa suomenkielinen naistenlehti, jota pystyn lukemaan. Suomen Elleä odotin jokseenkin innolla, mutta jo pari ensimmäistä numeroa kertoivat, ettei se ole minun lehteni. Ulkomaalaisia Ellejä olen silloin tällöin ostanut. Cosmopolitan nyt on yhtä munanhinkkaamista (köh), joten en oikein jaksa siitä innostua... Trendin ostan joskus, jos se on tarjouksessa, mutta sekään ei ole vuosiin enää tuntunut mitenkään järkevältä sijoitukselta. Costume, Olivian sisarlehti, vaikuttaa myös hyvältä, tosin paljon muotipainoitteisemmalta. Arvoinkin itseasiassa jonkin aikaa, ottaisinko Costumen vai Olivian. Ajattelin Olivian kuitenkin olevan järkevämpi ja monipuolisempi vaihtoehto.

Jostain syystä Nivean päivävoiteeni on nyt kulunut jotenkin poikkeuksellisen kiivasta tahtia ja nappasin uteliaisuudesta Prismasta mukaan Nivean Express Hydration Primer -voiteen normaalille iholle. Ymmärtääkseni tämä on kevyt geelimäinen voide, joka on erityisesti tarkoitettu meikin alle. Nivean sivuilla tämä on ainakin listattu ihan päivävoiteiden alle, joten toivon hartaasti, että tämä siihen tarkoitukseen toimii! Sivuilla kerrotaan, että "NIVEAn ensimmäisen meikinpohjustusvoide Daily Essentials Express Hydration Primer on kaksitehoinen tuote, jota voidaan käyttää sekä tasaisen meikin pohjustukseen että pitkäkestoiseen kosteutukseen." - mikä minun korvaani kuulostaa siltä, että tämän kanssa ei tarvita enää erillistä päivävoidetta. Kerron huomenna, miten kävi...

Jäinpä nyt miettimään, voiko tätä käyttää myös yöaikaan, erillistä yövoidetta kun en omista enkä tajunnut edes ostaa... vai iskenkö iholle jotain kaapeista löytyvää perusvoidetta... Hrm. 

Napsaisin vielä tässä kameran kanssa hääräillessäni pari kuvaa olohuoneesta, jota komistaa tällä hetkellä myös satunnainen vaaleanpunainen kastelukannu, sekä Milon lelu... ja tietenkin tuo enemmän tai vähemmän virtaviivainen soutulaitteemme... Kuva on otettu läheltä keittiön oviaukkoa. Pitipä nyt ottaa jokin kuvakin, kun täällä on jopa siistiä! Uusia verhoja olen vähän himoinnut, mutta en tiedä yhtään, että millaiset haluaisin... ja ne joutuvat muutenkin odottamaan rahatilanteen paranemista.

Mielenkiintoinen muuten tuo meidän muovisennäköinen kasvimme, eikö vaan? Kyllä se ihan aito on... ja kasvanut hurjasti sen jälkeen kun sen hankimme sen marraskuussa - vaikka olemme kastelleet sitä vain kerran.

Onko muita, jotka samaistuvat tähän?

Organisointivimman iskiessä

Tarkoitukseni oli tänään siivota joko työpöytäni tai vaatekomeroni, mutta päädyinkin sitten lopulta siivoamaan koko makuuhuoneen, yöpöytineen kaikkineen, sekä järjestelemään siellä työpöydän kätköissä olevat meikkini, sekä hiusjuttuni. Siitä projektissa menikin suurin osa päivää, kun kävin läpi kaikki meikkini, swatchasin jokaisen huulipunani ja luomivärini ja nuuhkin ne kaikki huolella läpi... Samalla kynsilakkakokoelmani tuli järjestettyä. Sen jälkeen siivosin vielä varsinaisen tietokonepöytäni alueen olohuoneessa, sekä kävin läpi tv-tason ja sohvapöydän. Lopuksi siivosin vielä kylpyhuoneen hyllyköineen... Noin viiden tunnin (!) urakka se oli, mutta tässä tulos:

vas. Kaaos parhaimmillaan / oik. Koitan päättää huulipunan kohtalosta

(Kyseinen Makeup Storen Raspberry-sävyinen puna osoittautuikin aivan ihanaksi, tosin tuoksuttomuus ei miellytä!)

Kaikki huulipunani tuli swatchattua...

Punat rivissä...

Kaikki meikit ja kynsilakat pääsivät omiin LivBoxeista tehtyihin laatikoihinsa!

Pienen mallailun jälkeen oivalsin, että LivBoxit (jotka olen säästänyt) toimivat täydellisesti Ikean Micke-työpöydän laatikossa tilanjakajina - neljä eteen ja kolme taakse. Todella toimiva ja halpa ratkaisu...! Leikkasin vain LivBoxeista kannet pois ja tadaa! Erinomainen säilytysratkaisu on valmis! Asetin takariviin harvoin käyttämäni tuotteet, sekä ne, jotka ovat vähän kuin "koeajalla" tai nyt esim. talvisimpia kynsilakkojani.

 

vas. Murto-osa omistamistani koruista / oik. Makuuhuoneen työpöytä kaikessa "loistossaan"

vas. Olohuoneessakin on vähän rauhallisempaa / oik. Työpöytäni näyttää työpöydältä

Kylpyhuoneessakin on siistimpää, kun hyllyt eivät notku meikkejä.

Melko palkitseva olo nyt, kun kaikki on siististi paikoillaan. Vaatehuoneeseen en ole ennättänyt tosin vielä koskemaan... enkä haluaisikaan, koska se on aika karmivassa kunnossa. Tosin, pakkohan se on järjestää, kun ei sieltä meinaa löytää mitään! Puuh... nyt aion vain rentoutua loppu illan! Lämmin suihku odottaa ja sen jälkeen on hyvän kirjan vuoro... Tulipahan ainakin käytettyä vapaapäivä hyödyksi!

Rento sunnuntai

Mitä olen tänään tehnyt? En oikeastaan mitään. Jotain aika vapauttavaa siinä on, kun päiväksi ei ole oikein mitään suunnitelmia ja voi tehdä sitä, mitä haluaa - tai sitten ei mitään. Nautin aamupalaksi samaa tuttua settiä: smoothien ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Kävin koiran kanssa lenkillä ja Miken kanssa ruokakaupassa hakemassa hieman täydennystä smoothie- varastoihin. Sen jälkeen olenkin lähinnä selaillut nettiä, katsonut telkkaria ja lukenut - lähinnä vinkkejä siihen, miten kannattaa parhaiten järjestää vaatehuone tai -komero.

Ajattelinkin huomenna olla reipas ja järjestellä vähän tavaroitani. Työpöytäni on aikamoisessa kaaoksessa, vaatehuoneesta puhumattakaan. Liian usein nappaan aamulla päälleni saman asun päivästä toiseen. Pienimuotoinen lottovoitto tekisi hyvää - sillä saisi vaatehuoneen varmasti mukavampaan kuntoon. Tosin nyt kun meistä vain toinen ansaitsee meille elantoa tarvittaisiin tuota lottovoittoa lähinnä arjen pyörittämiseen.

Nyt koitan kuitenkin olla hetken murehtimatta ja rentoutua vielä seuraavat kaksi päivää... ja ehkä siivota vähän.

Ylikiva ystävänpäivä

Olipa mukava vapaapäivä! Nukuin makeasti aamu kymmeneen, nautin herkullisen ja jo perinteiseksi muodostuneen aamupalani jolla pärjää pitkään: hedelmä-marja-luonnonjogurtti-smoothien, sekä 2 viipaletta jyvillä höystettyä ruispalaa juustolla ja kurkun siivuilla - nam! Aamupalan jälkeen lähdin Milon kanssa ulos ja sillä reissulla vierähtikin sitten tunti, kun kävimme samalla koirapuistossa, missä Milo leikkikin nätisti toisen villakoiran kanssa. Lenkin jälkeen siistiydyin, puin ja sohin vähän tukkaa johonkin asentoon, minkä jälkeen lähdimme kohti Onnen Lemmikkejä, missä Kissojen suojelu Kisu ry keräsi lahjoituksia ja edusti parin kissan kanssa. Sainkin onnekkaana pidellä oikein mukavaa kollipoikaa sylissäni jonkin aikaa - voi miten pehmeä ja lämmin se olikaan..! 

Saatamme (tai ainakin minä saatan) vaikuttaa hieman hullulta kissatädiltä silloin tällöin, kun käyn kaikissa kissatapahtumissa paijaamassa mahdollisimman paljon kissoja. Minulla kuitenkin todettiin lapsena allergia kaikille karvaisille eläimille - jotain, jota olen vastustanut koko ikäni paijaamalla läpi kaikki pehmeät ja pörröiset otukset, jotka ovat tielleni eksyneet. Koska pärjäsin Miken vanhuskissojen kanssa Usassa aina ihan hyvin, ilman suurempia ongelmia, olen ollut vähintäänkin epäluuloinen saatuani selviä oireita Ivan Julmasta, Usassa pelastamastamme kissanpennusta. Mielessäni ei käynyt kuin vasta jälkikäteen, että yhtä aikaa Ivanin kanssa muutimme myös asuntoon, josta paljastui hyvin pian hometta. Lisäksi opin, että kissanpennut aiheuttavat usein allergiaoireita jopa niille, joilla ei varsinaista kissa-allergiaa olekaan.

Tämän vuoksi olen nyt ahkerasti tehnyt tutkimusta selvittääkseni saanko kissoista oireita vai enkö. Tänään en ainakaan saanut, vaikka en ole tainnut koskaan pitää kissaa tuolla tavalla kasvojeni lähellä sylissä aiemmin. Jipii!

Kissojen ihmettelyn ja pikaiseen lemmikkikauppaan tutustumisen (pitää mennä joskus paremmalla ajalla, pidin paikasta todella paljon!) jälkeen suuntasimme kohti ruokakauppaan, joka tällä kertaa olikin sitten poikkeuksellisesti Lidl. Nappasimme mukaan kaiken olennaisen (ja epäolennaisenkin) ja suuntasimme kotiin. Kun olimme saaneet ruuat kaappiin, ampaisimme ystävänpäiväaterialle Classic American Dineriin Finlaysonille. Mielestäni tuo Diner on yksi Tampereen parhaista ravintoloista. Onhan täällä hienoja paikkoja, joissa saa hienoa ruokaa, mutta olen yksinkertainen tyyppi. Menen mielelläni ravintolaan syömään hyvin tehdyn hamppariaterian tai pizzan, koska ne eivät yleensä kotona tehtynä maistu samalta... kun taas koen, että kalaa ja kanaa osaan itsekin tehdä sen verran, että en koe tarpeelliseksi maksaa siitä 20-30 euroa. Olen hieman erikoinen... 

Sitä en kyllä tiedä miten tulin tilanneeksi suklaapirtelön jälkiruuaksi, etenkin kun olen jopa (melkein) onnistunut viettämään Herkutonta Helmikuuta. Äh! Otetaan sitten yksi päivä maaliskuulta jonon jatkoksi... Olen heikko...

Herkuttelun (johon äitini lahjoitti meille 30 euroa) jälkeen palasimme kotiin. Sain vihdoinkin aikaiseksi lakata kynteni ja tadaa, lopputuloksena onkin pari kerrosta kananpojankeltaista Sorrentoa! Valoa pimeyteen! Kynsilakkaahan on muuten parasta kuivatella tv:n ääressä, joten katsoimme kaksi episodia TNG:tä (Star Trek: The Next Generation)... Katsoin muuten viimeisen vuoden aikana "hieman" Star Trekiä... 7 kautta TNG:tä (26 jaksoa/kausi), 7 kautta DS9:a (Star Trek: Deep Space Nine), 7 kautta Star Trek: Voyageria, 4 kautta Star Trek: Enterprisea, sekä KAIKKI Star Trek -elokuvat... hoplaa! Olen fani.

Ei muuten ole ollut aivan ideaali päivä ruokailun suhteen tänään, sillä tuon aamupalan lisäksi en ole syönyt tänään muuta kuin mitä Dinerissa söin, mutta tulin siitä niin täyteen, että en ole edes pystynyt enää ajattelemaan ruokaa, vaikka saimmekin syötyä jo yli 6 tuntia sitten... No, eipä huolta, kaloreita kyllä on tullut varmasti vähintään tarpeeksi...

Todella mukavan ystävänpäivän kruunasi myös kauan "kadoksissa" olleelta ystävältäni tullut tekstiviesti. Emme ole tavanneet vuosiin, emmekä juuri edes pitäneet yhteyttä, koska jossain vaiheessa sain käsityksen, että olimme taantuneet joulukorttien lähettämisen tasolle. Niin erilaiset elämät... Mutta olipa mukava kuulla hänestä pitkästä aikaa vähän henkilökohtaisemmin!