Ylikiva ystävänpäivä

Olipa mukava vapaapäivä! Nukuin makeasti aamu kymmeneen, nautin herkullisen ja jo perinteiseksi muodostuneen aamupalani jolla pärjää pitkään: hedelmä-marja-luonnonjogurtti-smoothien, sekä 2 viipaletta jyvillä höystettyä ruispalaa juustolla ja kurkun siivuilla - nam! Aamupalan jälkeen lähdin Milon kanssa ulos ja sillä reissulla vierähtikin sitten tunti, kun kävimme samalla koirapuistossa, missä Milo leikkikin nätisti toisen villakoiran kanssa. Lenkin jälkeen siistiydyin, puin ja sohin vähän tukkaa johonkin asentoon, minkä jälkeen lähdimme kohti Onnen Lemmikkejä, missä Kissojen suojelu Kisu ry keräsi lahjoituksia ja edusti parin kissan kanssa. Sainkin onnekkaana pidellä oikein mukavaa kollipoikaa sylissäni jonkin aikaa - voi miten pehmeä ja lämmin se olikaan..! 

Saatamme (tai ainakin minä saatan) vaikuttaa hieman hullulta kissatädiltä silloin tällöin, kun käyn kaikissa kissatapahtumissa paijaamassa mahdollisimman paljon kissoja. Minulla kuitenkin todettiin lapsena allergia kaikille karvaisille eläimille - jotain, jota olen vastustanut koko ikäni paijaamalla läpi kaikki pehmeät ja pörröiset otukset, jotka ovat tielleni eksyneet. Koska pärjäsin Miken vanhuskissojen kanssa Usassa aina ihan hyvin, ilman suurempia ongelmia, olen ollut vähintäänkin epäluuloinen saatuani selviä oireita Ivan Julmasta, Usassa pelastamastamme kissanpennusta. Mielessäni ei käynyt kuin vasta jälkikäteen, että yhtä aikaa Ivanin kanssa muutimme myös asuntoon, josta paljastui hyvin pian hometta. Lisäksi opin, että kissanpennut aiheuttavat usein allergiaoireita jopa niille, joilla ei varsinaista kissa-allergiaa olekaan.

Tämän vuoksi olen nyt ahkerasti tehnyt tutkimusta selvittääkseni saanko kissoista oireita vai enkö. Tänään en ainakaan saanut, vaikka en ole tainnut koskaan pitää kissaa tuolla tavalla kasvojeni lähellä sylissä aiemmin. Jipii!

Kissojen ihmettelyn ja pikaiseen lemmikkikauppaan tutustumisen (pitää mennä joskus paremmalla ajalla, pidin paikasta todella paljon!) jälkeen suuntasimme kohti ruokakauppaan, joka tällä kertaa olikin sitten poikkeuksellisesti Lidl. Nappasimme mukaan kaiken olennaisen (ja epäolennaisenkin) ja suuntasimme kotiin. Kun olimme saaneet ruuat kaappiin, ampaisimme ystävänpäiväaterialle Classic American Dineriin Finlaysonille. Mielestäni tuo Diner on yksi Tampereen parhaista ravintoloista. Onhan täällä hienoja paikkoja, joissa saa hienoa ruokaa, mutta olen yksinkertainen tyyppi. Menen mielelläni ravintolaan syömään hyvin tehdyn hamppariaterian tai pizzan, koska ne eivät yleensä kotona tehtynä maistu samalta... kun taas koen, että kalaa ja kanaa osaan itsekin tehdä sen verran, että en koe tarpeelliseksi maksaa siitä 20-30 euroa. Olen hieman erikoinen... 

Sitä en kyllä tiedä miten tulin tilanneeksi suklaapirtelön jälkiruuaksi, etenkin kun olen jopa (melkein) onnistunut viettämään Herkutonta Helmikuuta. Äh! Otetaan sitten yksi päivä maaliskuulta jonon jatkoksi... Olen heikko...

Herkuttelun (johon äitini lahjoitti meille 30 euroa) jälkeen palasimme kotiin. Sain vihdoinkin aikaiseksi lakata kynteni ja tadaa, lopputuloksena onkin pari kerrosta kananpojankeltaista Sorrentoa! Valoa pimeyteen! Kynsilakkaahan on muuten parasta kuivatella tv:n ääressä, joten katsoimme kaksi episodia TNG:tä (Star Trek: The Next Generation)... Katsoin muuten viimeisen vuoden aikana "hieman" Star Trekiä... 7 kautta TNG:tä (26 jaksoa/kausi), 7 kautta DS9:a (Star Trek: Deep Space Nine), 7 kautta Star Trek: Voyageria, 4 kautta Star Trek: Enterprisea, sekä KAIKKI Star Trek -elokuvat... hoplaa! Olen fani.

Ei muuten ole ollut aivan ideaali päivä ruokailun suhteen tänään, sillä tuon aamupalan lisäksi en ole syönyt tänään muuta kuin mitä Dinerissa söin, mutta tulin siitä niin täyteen, että en ole edes pystynyt enää ajattelemaan ruokaa, vaikka saimmekin syötyä jo yli 6 tuntia sitten... No, eipä huolta, kaloreita kyllä on tullut varmasti vähintään tarpeeksi...

Todella mukavan ystävänpäivän kruunasi myös kauan "kadoksissa" olleelta ystävältäni tullut tekstiviesti. Emme ole tavanneet vuosiin, emmekä juuri edes pitäneet yhteyttä, koska jossain vaiheessa sain käsityksen, että olimme taantuneet joulukorttien lähettämisen tasolle. Niin erilaiset elämät... Mutta olipa mukava kuulla hänestä pitkästä aikaa vähän henkilökohtaisemmin!